Viha ja rakkaus

Janoamme rakastetuksi tulemisen tunnetta ja kokemusta olla rakastettu. Joskus kaipaamme sitä niin kovasti, että teemme kaikkemme tämän vuoksi. Rakkauden janossa olen pienentänyt itseäni ja tukahduttanut tunteitani, erityisesti viha ei ole tuntunut sopivan rakkauteen. Olen yrittänyt olla mahdollisimman rakastettava eli kiltti, helppo, mukautuva ja miellyttävä.

Kerran mieheni huusi minulle, että “vihaan sua just nyt niin paljon, vaikka rakastankin”. Tuo loppuosa lauseesta tuli jo pehmeällä ja lempeällä äänellä. Tuo oli minulle pysäyttävä lause ja jostain syystä sillä hetkellä rakkauteni häntä kohtaan syveni ihan valtavasti.

Miksi viha kuuluu rakkauteen?

Viha kuuluu kaikkiin ihmissuhteisiin, alkaen lapsuuden kiintymyssuhteistamme. Viha ei ole rakkauden vastakohta. Viha on tarvittava keino hakea suhteessa sopivaa erillisyyttä, säilyttää minuutensa.

Uhmaikäisenä jo tutustumme tähän tunteeseen, laitamme rajoja, opettelemme sanomaan ei. Ja testaamme, olenko edelleen rakastettu vaikka näytän tämänkin puolen itsestäni. Olenko edelleen nähty, turvassa ja selviänkö, vaikka olen kiukkuinen.

Lapsuudessa koettu saattaa vaikuttaa paljon vielä aikuisinakin siihen, kuinka uskallamme olla aitoja kaikkine tunteinemme. Millaisen mallin olemme saaneet lapsena tunteiden kohtaamiseen ja onko meitä kannateltu silloin.

Joskus uhmaikäinen on niin kiukussaan, ettei hän suostu edes syliin. Silloin olen vierellä, katson häntä silmiin, olen läsnä. Näytän olemuksellani turvaa ja ettei vihassakaan jätetä yksin. Seuraan, kun kiukunpuuska vähitellen laantuu ja odotan hetkeä, että hän on valmis syliin.

Tämän olen opetellut, en halua jättää lasta yksin selviämään. Koska tiedän, että silloin muodostuu sellaisia selviytymismalleja, jotka voivat olla haitallisia vielä aikuisenakin.

Murrosikä on tietysti toinen tärkeä kehitysvaihe, jolloin testaamme vihaa ja rakkautta. Haemme eriytymistä, lähdemme jo hieman kauemmas vanhemmista ja odotamme silti rakastavaa syliä kun palaamme. Ehkei enää syliä, mutta ainakin rajoja ja sääntöjä, joilla murrosikäinen tuntee olevansa turvassa vaikka hakeekin itseään ja omannäköistä elämää.

Jos kehitysvaiheisiin on jäänyt vaillinaisuutta, haemme aikuisena ihmissuhteista näitä samoja kokemuksia. Kunnes tunnemme, että olemme rakastettuja. Ja sitä tuo mieheni lause minulle osoitti. Ymmärsin, että tässä parisuhteessa olemme turvassa.

Viha parisuhteessa

Mikään ei ole vahvempaa kuin rakkaus, jossa on tilaa myös terveelle vihalle. Se tuo tilaa olla suhteessa ja yhteydessä omana itsenään, rikkinäisenä, paljaana ja aitona. Juuri siksi niin vahvana.

Turvallisessa suhteessa viha ei ole vihaa toista kohtaan vaan viha on omaa tunnetta, sisäistä ristiriitaa, viestejä. Viha parisuhteessa ei tarkoita rakkauden loppumista vaan se tarkoittaa turvaa, olen niin turvassa kanssasi, että uskallan näyttää kaikki tunteeni.

Puolisoni esimerkin rohkaisemana olen uskaltanut alkaa näyttämään kiukun tunnetta silloin, kun sitä luonnostaan tulee. Se on tervettä kiukkua, jonka ennen tukahdutin. Tai yritin tukahduttaa, mutta eihän se onnistunut. Tukahdutetut tunteet purkautuivat sitten rajuina pms-oireina.

Tunteilla on aina jokin viesti. Usein kiukku kertoo jostain tarpeesta, joka ei ole täyttynyt. Kiukku on ystäväni, tärkeä apulaiseni, viestintuoja. Olet varmaan huomannut saman, että väsyneenä ja nälkäisenä kiukuttaa herkemmin? Miten käy muiden täyttymättömien tarpeiden kohdalla?

Kohtuvoima ja sydänvoima

Joskus siis tarvitsemme kiukkua puolustamaan itseämme, seisomaan itsemme rinnalla ja avuksi kertomaan tarpeistamme. Naisilla tämän voidaan ajatella olevan vahvaa kohtuvoimaa.

Väkevä kohtuvoima voi olla myös tuhoavaa raivoa, mutta jos meillä on yhteys vihan eri sävyihin, tiedämme milloin sitä on tarpeen käyttää. Tämän vihan avulla puutumme esimerkiksi yhteiskunnan epäkohtiin, kaikenlaiseen kiusaamiseen ja vääryyksiin. Voimme siis opetella käyttämään vihaa.

On mainittava myös, että kohtuvoiman rinnalla tärkeä voimamme on myös sydänvoima. Siellä on rakkaus, lempeys ja myötätunto niin itseämme kuin muitakin kohtaan.

Tähän kun yhdistämme intuition, syntyy naisten suuri voima ja vahvuus, feminiini johtajuus. Kuvitelkaa, kuinka me naiset pystymme tuntemaan myötätuntoa vaikka koulukiusaajaa kohtaan, silti yhtäaikaa jämäkästi tilanteeseen puuttuen ja lopettamaan kiusaamisen. Sydänvoiman avulla pystymme näkemään kivun käyttäytymisen takana. Ja kohtuvoiman avulla lopettamaan väärän käytöksen.

Toki kohtuvoima on myös se tuhovoima, jolla tarvittaessa lopetamme parisuhteen ja eroamme. Mutta millainen onkaan ero, joka tehdään sydänvoiman kautta, kohtuvoiman tuella?

Missä oman elämäsi tilanteissa tarvitset kohtuvoimaa, sydänvoimaa ja intuition vahvuutta?

Mielestäni näissä naisen voimissa ja tasapainoisessa yhteydessä niiden välillä on jotain suurta ja merkityksellistä, naiseuden voimaa.