Rajat

Yhtenä iltana istuimme puolisoni kanssa sohvalla. Lapset oli juuri saatu nukkumaan.

Olin odottanut koko päivän hetkeä, kun lapset nukkuu ja saisin viimein hetken hieman rauhoittua ja keskittyä kirjoittamiseen. Puolisolla oli ollut pitkä päivä työmaalla ja hänellä oli kovasti ajatuksia, joita halusi jakaa kanssani.

Tunsin tarpeen, että minun pitäisi nyt rajata tätä hetkeä. Haluaisin keskittyä kirjoittamiseen. Sen sijaan, että olisin kertonut tästä, yritin puolella korvalla kuunnella häntä samalla kun kirjoittelin omia ajatuksiani. Eihän siitä mitään tullut.

Rajattomalle rajattomuus on normaalia. Rajojen laittaminen ei tunnu hyvältä eikä luonnolliselta. Tuntuu helpommalta antaa periksi omasta tarpeestaan, joustaa ja miellyttää kuin pitää puolensa. On luonnollisempaa hylätä itse itsensä.

Rajojen asettaminen on pelottavaa. Pelkäämme toisen reaktiota, loukkaantumista tai suuttumista. Mitä jos tulen hylätyksi? On helpompi hylätä itse itsensä.

Rajat on selkeyttä ja turvaa

Rajat kuitenkin tuo selkeyttä elämään ja ihmissuhteisiin.

Rajat luo sisäistä turvaa. Voin luottaa itseeni, olen aina itseni puolella. En ole mikään heittopussi tai sätkynukke, kun tiedän tarpeeni ja rajani.

Rajattomuus on hankalaa ja epäselvää. Parisuhteessa on voitava luottaa toiseen. Vaikka aluksi tuntuu vaikealta, rajat tuo turvaa myös parisuhteeseen. Voimme luottaa kumppaniin, jolla on terveet rajat. Silloin tiedän, että hän keskittyy minuun ja meihin, on läsnä hetkessä, kun olemme yhdessä.

Voitte kuvitella tuon alun tilanteen. Miltä puolisostani mahtoi tuntua, kun kuuntelin vain puolella korvalla hänen tärkeää asiaansa? Entä jos olisin vain ystävällisesti sanonut, että odota 20 minuuttia, teen tämän loppuun rauhassa. Ja sen jälkeen meillä olisi ollut hetki vielä hänen asialleen. Molemmat olisi saaneet huomionsa ja tarpeensa täytettyä. Nyt menimme nukkumaan molemmat hieman vaivaantuneina.

Rajat on tärkeä osa lapsiperheen arkea. Myös lapsille rajat tuo turvaa. Rajat on rakkautta, niin sanotaan, mutta olemmeko oikeasti sisäistäneet sen merkityksen? Lasten kanssa on oltava rajat, muuten elämä on ihan jatkuvaa sirkusta.

Äitinä olen paljon ajatellut myös sitä, että mitä ja miten opetan omille lapsille rajoista. Haluanko opettaa lapseni sanomaan ei, olemaan omalla puolellaan ja omassa voimassaan? En voi opettaa sellaista, mitä en itse osaa. Siksi on mentävä tutkimaan omia käytösmalleja ja mielen lukkoja. On vain uskallettava ja huomattava, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan.

Terveet rajat löytyy ääripäiden välistä

Joskus rajan löytää vasta sitten, kun se on jo ylitetty. Rajan ylitys luo vaikeita tunteita, turhautumista ja kiukkua. Ärsyynnyn itselleni, kun en ollut omalla puolellani. Rajattomana sisälleni kertyikin paljon vihaa. Itselleen hylätyksi tuleminen aiheuttaa myös surua.

Kun rajoja alkaa asettaa tästä turhautumisen tilasta käsin, niistä tulee helposti liian vahvat. Vastapuolikin tekee tiukan tulkinnan rajoista, jotka asetetaan kiukkuisena.

Omiin rajoihin tutustumalla osaa ottaa paremmin myös toisten rajat huomioon. Kaikissa ihmissuhteissa on osattava ottaa ei -sana vastaan. Nykyään arvostan myös ystävien rajoja. On mukavampi mennä toisen luo kyläilemään, kun voi luottaa siihen että on tervetullut.

Kohtuvoima on rajojen koti

Terveet rajat voi laittaa lempeän lujasti, ystävällisen tiukasti, periksi antamatta.

Naisina asetamme rajoja kohtuvoimasta käsin, kohdun energian voimalla. Lempeys siihen tulee sydänvoimasta. Intuition viisaudella näemme kokonaisuuden, tiedämme suunnan, asetamme tärkeysjärjestyksen. Näistä löydän oman voimani, minkä avulla olen lempeästi itseni puolella, kuitenkaan kääntämättä selkää muille.

Joskus rakennamme kuin korkean suojamuurin ympärillemme. Silläkin hetkellä voi olla tarkoituksensa. Korkeiden muurien suojassa uskallamme kääntyä sisäänpäin, voimme mennä olemaan itsemme kanssa. Uskallamme tehdä tuttavuutta varjojemme kanssa ja tutustua itseemme rajojen luomassa turvassa. Varjoja tutkimalla löydämme myös valon ja sisäisen hehkun. Tämän hehkun avulla uskallamme viimein tulla esiin muurien suojasta.