Mindfulness

Mitä ajatuksia sinulle herättää mindfulness? Ärsyttääkö jo koko sana?

Mindfulnessin sijaan itse puhuisin mieluummin läsnäolotaidoista tai tietoisuustaidoista. Aihe on yhtäaikaa laaja ja moniulotteinen, silti niin äärettömän yksinkertainen. Usein sitä tarjotaankin helppona parannuskeinona, mutta ei siitä ole niin helppo saada otetta.

Käytännön arjessa kyse on siitä, miten paljon on elämässään läsnä ja miten paljon toimii ns. autopilotilla eli automaattisesti, siis ajattelematta tai tiedostamatta.

On selvää, että me tarvitaan automaattitoimintoja. Muutenhan elämä kävisi äärettömän raskaaksi jos pitäisi aina ihan pysähtyä miettimään: “Laitan nyt oven kiinni, istahdan nyt sohvalle näin ja laitan jalat tällä tavalla ja kädet syliini.” Tai vaikka ruokaa laittaessa helpottaa kun veden keittämiseen kypsäksi ei tarvita ohjeita nettihausta.

Mutta huomaamattamme sinne automaatin puolelle saattaa lipsahtaa tapoja, joihin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Minulla yksi tällainen tapa on ollut suklaalevyyn tarttuminen. Tai sressaavissa tilanteissa omat ajatukset lähtee pahentamaan tilannetta ja lisäämään uhkakuvia mieleen.

Se, mikä on mielestäni tärkeää läsnäolotaidoissa, on se, että aloin huomaamaan kaikkea hyvää ympärilläni. Luonnon kauneuden, syklisyyden luonnossa ja omassa elossani. Aloin huomaamaan omaa kehoani, itseäni.

Toinen kummallinen sana on meditointi. Onko sinua joskus ärsyttänyt ettet osaa meditoida? Millaisia mielikuvia sinulle tulee siitä? Minulle rakentuu mielikuva risti-istunnasta tyynyn päällä, mielen tyhjyys, totaalinen rauha ja keltainen valonsäde pään ympärillä. Mutta sellaista on aivan mahdoton saavuttaa!

Arjen meditointi on yhteyden luomista itseen, omaan kehoon, tunteisiin, omiin reaktioihin, ajatuksiin. Se on yhteyden luomista toisiin ihmisiin, perheenjäseniin ja ystäviin. Arjen meditointi on yhteyden luomista luontoon, lemmikkieläimiin.

Arjessa se on sitä, että huomaan säätilan katsomalla ikkunasta ulos tai käymällä kuistilla. Katson vähemmän sääennustetta ja tunnustelen enemmän ilmanalaa. Huomaan, kuinka hyvältä tuoksuu kesän kukat tai kuinka ihanasti pakkaslumi narskuu askelten alla.

Yhteyden luominen itseen on sitä, että huomaan kahvin kofeiinin vaikutuksen itsessäni ja vähennän sen vuoksi automaattisesti kahvin juontia.

Yhteyden luominen tunteisiin on ollut sitä, että kun käsi kurottaa kohti suklaalevyä, pysähdyn hetkeksi miettimään, miksi niin teen, kuin itsestään. Kerta kerralta tuo hetki on syventynyt ja olen huomannut tunteita, joita suklaalla täytän. Aluksi vielä otin sen suklaan, sitten huomasin etten enää syö koko levyä kerralla, vaan puolet riittää. Tänä päivänä en oikeastaan enää tartu suklaaseen automaatiolla. On suoranainen ihme, että meillä saattaa kotona säilyä suklaa ihan jopa muutaman viikonkin ajan, koskematta.

Läsnäolotaidoilla ja kehoyhteydellä voi siis olla huomattavia vaikutuksia omaan hyvinvointiin. Ja aivan kuin huomaamatta alamme kohtelemaan itseämme paremmin, syömme kehon tarvitsemaa ruokaa ja liikumme kehon tarvitsemalla tavalla. Tarvitaanko itsekuria niin paljon silloin? Ehkä joskus tarvitaan itsekuriakin, mutta ei itsemme kurittamista.

Näissä kaikissa asioissa me voidaan olla lempeitä itsellemme. Ei ole mitään tarvetta tavoitella mielen totaalista tyhjentämistä ajatuksista tai samantien pääsyä syvälle sielun sopukoihin. Luodaan yhteyttä siihen, mitä on läsnä ja olemassa tässä hetkessä, pinnistelemättä ja ponnistelematta. Se riittää, että huomaa.

Yhteys syvenee itsestään sillä, että niitä huomaamisen hetkiä tulee vähitellen lisää arkeen. Tästä ei kannata tehdä kilpajuoksua itseään vastaan eikä suorittamista, koska perillä ei olla koskaan. Yhteys ja läsnäolo on antautumista hetkeen, lempeyttä ja ystävällisyyttä, rakkautta itseä kohtaan.