Tunteet

Järki ei johdata onneen. Eikä ajattelu tai mielikään sinne ohjaa. Hermosto pitää onnen kaukana, hakien vain uhkaa ja vaaraa ympäriltä, tunteistakin.

Uudet kengät ovat vain hetken huuma. Karkkipussin pohjakin liian pian vastassa ja loma loppuu aina kesken.

Voisiko tunteiden kautta löytää hippusen onnellisuutta elämään?

Luulin kyllä tietäväni tunteista paljon, herkkänä ihmisenä koin paljon syviä tunteita. Silti en saanut kiinni aika ajoin ilmaantuvasta tyhjyyden tunteesta sisälläni. Minulla ei ollut sanoja sille, ei keinoja tehdä tuttavuutta.

Tuntui kuin seisoisin jyrkänteen reunalla, niin hukassa olin tyhjyyteni edessä.

Usein suklaalevy oli kuin lentävä matto, joka tuntui vievän turvaan. Hermostokin tykkäsi siitä ja sai lisää kierroksia.

Todellisuudessa tunteita pakenemalla vain pahensin oloani ja syöksykierrettä.

Erilaiset elämäntapahtumat herättivät kipeitä tunteita, pelkäsin muutosta. Kuitenkin selvisin niistä ja yllätyin, kun elämä muuttuikin vaikeuksien myötä paremmaksi. Sain kokemuksia, että elämä kantaa.

Äitiyshormonit, synnytyskokemukset, ne vihatut ja kirotut PMS-oireet tuuppasivat minut väkisin jyrkänteen reunalta alas.

Rakastetuksi tuleminen parisuhteessa antoi uudenlaisen kokemuksen. Vähitellen uskaltauduin rikkomaan kovaa kuorta sisälläni ja alkaa kurkkimaan, mitä sieltä löytyy.

Löysin pikkuhiljaa turvaa sisälleni.

Ehkä pelottavinta tunteissa on juuri se erilainen energia. Mieluummin sitä erilaista on aina vältelty. Ehkä juuri se pelottaa, että ei ole taitoa kohdata niitä. Mitä jos ne vie mukanaan ihan kokonaan? Pystynkö hallitsemaan niitä tai hillitsemään itseäni?

Järkimielemme yrittää hallita tunteita, piilottaa ja tukahduttaa niitä. Olen kuullut ja itsekin todeksi todennut, että kun tunteelle antautuu, tunnehuippu kestää 90 sekuntia. Sitten se alkaa jo laantua. Eihän se ole kuin yksi kipeä synnytyssupistus!

Samalla tavalla tunnekin tuntuu joskus hyvin kipeältä. Tunteen energia voi tuntua laajasti kehon eri osissa. Tunne vaikuttaa hermostoon ja toimintaan. Se on hyvin kokonaisvaltainen kokemus.

Hassuinta on se, että juuri tukahdutetut tunteet ovat niitä, mitkä vievät mukanaan ihan kokonaan. Ja yleensä aiheuttavat sen, etten lopulta voi enää hillitä itseäni. Jos tukahdutan esimerkiksi surun tunnetta, se nousee ajan myötä vihana esiin.

Silloin olen hypännyt jyrkänteen reunalta alas ja suoraan pohjalle. Eikä sieltä tarpominen takaisin ylös ole helppoa.

Joskus yhteys itseeni on ollut aivan hukassa. Silloin katkeaa yhteys myös ympärillä oleviin ja olemukseni muuttuu kylmäksi heille.

Nykyään yritän antaa tunteen tulla, hyväksyen kohdata sen. Pysähdyn hetkeksi kuulostelemaan sitä, ehkä hengittelen hetken sen kanssa. Näin synnytän pienen tilan tunteen ja sen aiheuttaman reaktion väliin.

Tiedostamisen ja läsnäolon kautta voin vaikuttaa siihen millaisia reaktioita tunne saa aikaan.

Tunteisiini tutustumalla tutustun itseeni.

En halua enää jaotella tunteita hyviin ja huonoihin. Kaikilla tunteilla on jokin viesti, minkä olen utelias kuulemaan.

Yllättävintä on, että ilon ja onnen tunteet eivät ole yhtään sen helpompia ottaa vastaan. Hermostolle myös niiden energia on uutta ja erilaista. Vaikeinta on päästää irti tutusta ja turvallisesta kärsimyksestä.

Uutta on ottaa vastuu ja voima haltuun, antautua elämän kannateltavaksi ilon kautta. Hypätä siltä samalta jyrkänteeltä, mutta tällä kertaa lähteäkin pohjakosketuksen sijasta lentoon.

Miten voi ottaa elämässä hyviä asioita vastaan, kun syyllisyys siellä selän takana vielä koputtelee?

Hermosto huutaa; älä pysähdy nauttimaan, mennään jo eteenpäin!

Miten ottaa vastuu siitä, kun huomaa, että itse on omaa onneaan sabotoinut? Ei olekaan enää ketään muuta, ketä syyttää. Häpeäkin siinä taas tervehtii olkapäällä.

Tällä matkalla emme ole koskaan perillä. Tunteet tulevat aina uudelleen ja uudelleen kohdattavaksi, surua sisälläni tuntuu riittävän kuin pohjattomassa kaivossa. Mutta sitä kautta säilyy nöyryys sekä kiitollisuus elämää kohtaan, tunteet tekevät minusta elävän.

Turvan tunne rauhoittaa hermostoa.

Kehon rentoutuminen rauhoittaa hermostoa. Tätä opetellaan terapeuttisissa FeminineYin®-harjoituksissa. Turvan tilassa voin rauhassa tutkia tunteitani ja uskomuksia, jotka estävät onnen vastaanottamisen. Harjoituksissa avaan yhteyttä kohtuvoimaan selvittääkseni sisintäni ja tarpeitani. Avaan sydäntäni jotta voisin ottaa vastaan.

Sisäinen hehku syntyy omasta voimasta. Se on varmuus, jolla kannan ja kohtaan tunteet sisälläni, uteliaisuudella ja rakkaudella.

Olemme kaiken sen rakkauden arvoisia, mitä elämä voi antaa.