Kirje ystävälle

Ystäväni.

Paljon on tapahtunut viime kesän jälkeen.

Uskon, että niin myös sinulle.

Toivon että olosi on nyt hyvä.

Olen arastellut tuoda esiin ajatuksiani.

Mieluummin olen peitellyt todellista itseäni, mutta nyt olen kuoriutumassa kovan kuoreni alta kuin perhosen toukka.

Viime kesänä huomasin itsessäni voimakasta ylivireyden tunnetta. Oloni oli sisäisesti jotenkin hirmuisen levoton.

Sittenhän me lähdettiinkin perheen kanssa sille matkailuautoreissulle Norjaan.

Siellä reissussa mulla vasta levoton olo tulikin! Tuntui, etten millään löydä omaa paikkaani. Tunsin epämääräistä ahdistusta kehossani ja halua paeta sitä.

Mies ajoi ja minä istuin kyydissä auton takaosassa enkä oikein tiennyt minne mennään, tai mitä itse edes haluan. Välillä purin turhautumistani kiukuttelemalla roskapusseista.

Jossain kohtaa kuitenkin havahduin: mitä ihmettä täällä kiukuttelen, pilaan koko perheen reissun. Reissusta oltiin haaveiltu koko pitkä talvi. Miksi en siis voisi vain olla kyydissä ja nauttia maisemista?

Uskalsin antaa vähän periksi, löysäsin otettani.

Antauduin elämälle. Antauduin nauttimaan lomasta.

Sain kokemuksen, kuinka oloni rentoutui, kun uskalsin luottaa (ensinnäkin kuskin paikalla istuvaan puolisooni).

Huomasin, että minun ei tarvitse ohjata, johtaa ja kontrolloida.

Se oli käänteentekevä osa matkaani.

Asiat eivät suinkaan muutu yhtäkkiä, eikä helpolla, ja paljon on tuohonkin tarvittu itsen sisälle sukeltamista – ja rohkeutta tutkia sisintäni.

Lomareissun jälkeen löysin terapeuttisen FeminineYin® -koulutuksen. Se veti minua heti puoleensa.

Siinä yhdistyy upealla tavalla naiseuden eri teemat ja rakastamani yinjooga, jonka avulla olen oppinut rentoutumaan ja saavuttamaan rauhan tilaa myös arjessa.

FeminineYin®-opiskeluni jatkuu nyt vielä syksyyn, ja sen tukemana olen tehnyt omaa matkaani aina vain syvemmälle itseeni.

Ja kaikkea ei ole ollut helppo kohdata, mutta tämä on ollut myös aivan huikean ihanaa, sillä olen löytänyt oman hehkuni ja voimani.

Tuntuu voimalliselta löytää itsestään jotain kadoksissa ollutta ja luoda siihen yhteys uudelleen. Se voima ja viisaus on meissä kaikissa naisissa, jos vain uskallamme sitä tutkia ja kuunnella omaa kehoamme! Elämäni on saanut aivan uuden suunnan tämän rohkeuden myötä, ja siitä syntyy myös motivaatio ohjata muita naisia.

Parisuhde kävi sekin myllerryksen läpi, mutta moni asia myös loksahtelee paikalleen, kun löysin suhteessamme oman feminiinisen paikkani. Se on lisännyt myös vetovoimaa välillemme.

Olen oppinut, että feminiinisyys syvimmillään on nautintoa. Olen oppinut tuomaan sitä arkeen.

Uskallan olla oma aito itseni, eikä minun tarvitse enää rakentaa kuorta ympärilleni.

Meidän naisten on niin tärkeää osata rakastaa ja arvostaa itseämme, ja siitä pääsee nauttimaan koko perhe.

Ensi kesän reissulla tiedän, että haluan erämaakirkkoon ja uskallan sen retken järjestää, kertoa puolisolleni toiveistani.

Laitan tämän kirjeen ensimmäisenä tänne blogiin, koska sinä olet ensimmäinen vierailija täällä.

Ajatella, että olemme tehneet matkaa täällä naisina yhtäaikaa, toisistamme tietämättä, samanlaisten oivallusten äärellä.

Sinnikkäänä sinäkin olet selvinnyt vaikeiden aikojesi yli. Oivaltanut aina vaan uutta naiseudesta ja elämästä.

Hehkutaan yhdessä vielä vähän lisää.