Aitoudesta

Mitä on aitous ja rehellisyys?

Tätä aihetta olen viime vuosina pohtinut paljon. 

Itse en todellakaan aina ole uskaltanut olla aito itseni eikä sitä ole kovin helppo myöntää. 

Roolit tuntuvat joskus raskailta, jos ei tiedä millainen olisi tai miten käyttäytyisi. Täytyykö olla iloinen ja pirteä, jos oikeasti on huono mieli?

Tunnistatko saman?

Jo vauvana haemme hyväksyntää vanhemmiltamme ja alamme muokkaamaan omaa käyttäytymistämme. Miellytämme toisia, ettemme tulisi hylätyiksi ja ettemme tuntisi ulkopuolisuuden tunnetta.

Nykyisin elämä soljuu rennommin, kun olen löytänyt yhteyden tunteisiini ja rohkeutta olla oma itseni. Tunteet ovat hyvin tärkeä osa aitoutta, ne ovat silta sisimpäämme. Tunteiden avulla luomme yhteyttä itseemme ja tarpeisiimme.

Minulle aitous on sitä, että ei tarvitse esittää näytelmää kenellekään. Ei edes itselleen.

Luottamus rakentuu oman sisäisen työn kautta. Kun itse arvostan itseäni, ei rakkautta tarvitse janota tai jahdata ulkopuolelta. Se luo itsevarmuutta.

Uskaltaa luottaa siihen, että on rakastettu ihan vain olemalla oma itsensä ja nimenomaan siksi että on aidosti oma itsensä.

Aitous on hyvin kokonaisvaltainen elämänasenne. Se voi näkyä vaikka pukeutumisessa tai kodin sisustuksessa rohkeina oman näköisinä ja omien arvojen mukaisina valintoina.

Kun löytää itsestään varjopuolet ja kykenee ne rakkaudellisesti hyväksymään, huomaa ettei olekaan mitään hävettävää tai pelättävää – ja voi elää omaa elämäänsä. Löytämällä yhteyden itseensä, löytää sen ihanan, rakastettavan puolen, hehkuvaisen.

Omaa autenttisuuttaan

voi mielestäni tarkastella myös sitä kautta, että muuttuuko toiminta, kun on yksin, ja kukaan ei näe. 

Miten rapsutat kissaa tai koiraa silloin? Miten puhut lapsillesi? Oletko läsnä hetkessä? 

Jos huomaa jossain tilanteessa on ohittaneensa itsensä ja omat tarpeensa, voisi tarkastella sitä, miksi miellyttää, miksi omaa mielipidettään ei uskalla sanoa, vaan tuntuu helpommalta olla samaa mieltä? Mikä ohjaa tilanteessa? Pelkäänkö tulevani hylätyksi, joutuvani ulkopuolelle? Kovin inhimillisiä pelkoja meille kaikille.

Vähitellen voi rakentaa itselleen ja hermostolleen turvan kokemusta.

Vahvasti omilla juurillani, omassa voimassani voin antaa muillekin tilaa. Tarvittaessa voin jopa miellyttää toista. Tiedän, etten enää itse hylkää itseäni eikä minun tarvitse pienentää itseäni olemattomiin.

Totuus on vapauttava tunne

Tunteet otetaan vastaan ja kohdataan, annetaan myrskyn nousta. Menen rohkeasti kohti myrskyn silmää tutkimaan mitä sisältäni on nousemassa pintaan.

Jos kiukuttaa, pysähdyn kohtaamaan sen tunteen ja tutkimaan, mitä viestiä kiukku minulle kertoo. Myrskyn nouseminen ei siis tarkoita sitä, että voin vain jatkaa kiukuttelua ja kaataa tunteeni muiden päälle. Aito minä antaa kiukun tulla esiin, kun kiukuttaa. En peittele itsestäni haastaviakaan tunteita tukahduttamalla niitä.

Rehellisyyden on ulotuttava kaikille elämän osa-alueille, kaikkiin tunteisiin. Koska ei ole mahdollista valikoida, että tukahduttaa vain sen kiukun tai jonkin muun haastavalta tuntuvan tunteen. Väistämättä tällöin tukahduttaa myös aidon elämänilon. Kiukun tukahduttaminen on kuin pitäisi rantapalloa veden alla, vähitellen se syö kaikki voimat.

Totuus tuntui aluksi siltä, kuin joku olisi avannut tuuletusikkunat päässäni. Niin raikasta ja vapauttavaa se on, olla totta itselleen. Tiedostamisen kautta hartioilta tippuu kilokaupalla turhaa kuormaa; ajatusmalleja, uskomuksia ja toimintatapoja. Ja syntyy tilaa jollekin uudelle, minulle ja omalle voimalleni.

Rantapallon vapauttaminen vapauttaa elämään tilaa ja aikaa ottaa vastaan kaikkea hyvää mitä elämä tarjoaa. Arkeen tulee aikaa läsnäoloon, mielikuvitusleikeille lasten kanssa, satujen lukemiseen, itsensä hemmotteluun, luovuuteen…

Omassa voimassaan voi itse ohjata laivaansa, se ei olekaan enää ylivireän hermoston tai pelon tunteiden käskytettävänä.

Oman aidon elämän eläminen tuntuu yhtä hyvältä kuin sopivat rintsikat ihanan kesämekon alla. Ei purista mistään, olkaimet pysyy hyvin paikallaan, olo on silti tuettu ja kannateltu. Ja vapaus on sitä, että saan itse valita, puenko niitä lainkaan!